Aivojen moniajo ei toimi
Ennen kuin nollaa aivot lomalla, on hyvä laittaa alitajunta työstämään omia työtapoja, että tulevaisuudessa olisi vähemmän nollattavaa.
Pakko se on uskoa: yksi iso illuusio päätetyöskentelyssä on multitaskaus eli moniajon tehokkuus. Termi tulee tietotekniikasta, missä prosessorien toimintaa voidaan tehostaa suorittamalla useita rinnakkaisia toimenpiteitä.
Tyypillisessä moniajossa henkilö saattaa samaan aikaan valmistella esitystä, yhteiskirjoittaa tekstidokumenttia Etherpadilla, tehdä kaavioita esitykseen Illustratorilla, kommentoida Facebookissa kiirettään, seurata reaaliaikaista Twitter-virtaa, lukea uutisia ja siivota tyytyväisenä kalenteria edellä mainituista työtehtävistä.
Kasvava määrä empiirisiä tutkimuksia osoittaa, että ihmisaivot eivät kuitenkaan toimi kuten tietokone. Itse asiassa käytännön kokeiden perusteella ihminen suoriutuu jokaisesta osatehtävästä kehnommin.
Ihmisaivot ovat hädin tuskin kehittyneet lukemaan paikallaan pysyvää tekstiä saati vilistävää ruutua. Johdatusta aiheeseen tästä vuodelta 2008.
Www-selain ja hakukoneet sellaisenaan saivat aivot helposti harhateille 1990-luvulla. Ihminen saattoi löytää itsensä jostain päin nettiä erittäin kiinnostavan ääreltä, muttei enää muistanut, miksi oli sinne päätynyt tai mitä oli ollut tekemässä. Tälle netin löytöretkeilylle keksittiin termikin: samoilu.
Reaaliaikainen sosiaalinen media statuspäivityksineen räjäytti pankin. Moniajo alkoi nousta yleisempään tietoisuuteen, ja edelläkävijät pitivät sitä mainiona ihmisominaisuutena.
Lomalle lähtiessäni Safari-selaimeen jää auki 57 välilehteä ja Chromeen 32 – pelkästään kannettavalla, kännykän ja tabletin selaimet ovat erikseen. Gmailissani on 41 417 lukematonta viestiä. Uudessa työsähköpostissa on vasta 981 klikkaamatonta viestiä. Olen kyllä huomioinut molempien otsikot, mutten ole merkannut luetuiksi esimerkiksi uutiskirjeitä, nettipalveluiden viestejä tai ilmoituksia statuspäivityksistä.
Moniajon tekee ongelmalliseksi ja houkuttelevaksi se, että pienryhmissä se voi todella toimia tehokkaasti. Kun kokoustetaan etänä vaikka Skypellä, yhden puhuessa muut voivat yhteiskirjoittaa Etherpadiin tai Google Docsiin. Onnistuminen kuitenkin edellyttää, että osallistujat eivät löydä toisiaan samanaikaisesti roikkumassa sosiaalisessa mediassa kesken session.
Tolkulliseen ajankäyttöön ja keskittymiseen on kehitetty runsaasti menetelmiä ja lähestymistapoja. Osa niistä tulee ohjelmoijilta, jotka ovat havainneet moniajon ongelman älyä edellyttävissä puuhissa. Monet ovat löytäneet avun ajankäyttömenetelmistä, kuten GTD:stä, Pomodorosta tai Kanbanista.
Niin ikään useiden projektien rinnakkaisuus ei välttämättä ole ongelma. Parhaimmillaan ne tukevat toisiaan. Linkit ja uutiset yhdessä projektissa voivat johtaa ideoihin toisessa.
Sama koskee projekti-ihmisiä. Yhden projektin ihminen voi ratkaista keskeisen ongelman toisessa.
Itse olen yrittänyt ratkoa työaikaa blokkiajattelulla. Nettiuutisilla, sosiaalisella medialla, syvemmällä lukemisella, uusiin palveluihin tutustumisella ja varsinaisella työnteolla on kullakin oma aikansa muutaman kerran päivässä. Netin reaaliaikaisuus on koukuttavaa ja on peräti ikävää heittää se yli laidan.
Rattoisaa kesää! Kohinaa -blogi jatkaa elokuun alussa.