Hallituksen tiederahat joukkorahoitukseen
Suomen tulevaisuus ei ole tällä hetkellä ajopuu vaan Tuulia-jolla. Nykyhallitus ei luota Suomen nykytieteeseen.
Ongelma näemmä ratkeaa perustamalla uusi strategisen tutkimuksen neuvosto Suomen Akatemian yhteyteen (HS 22.4.2014).
Uudistus vietiin eduskuntaan 22.4.2014 hyvin naamioidulla otsikolla: ”Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Suomen Akatemiasta annetun lain muuttamisesta”. Täysistunnon mukaan “neuvosto tekee aloitteen keskeisistä teema-alueista ja painopisteistä valtioneuvostolle, joka yleisistunnossaan päättää valtioneuvoston kanslian ja muiden ministeriöiden yhteistyönä strategisen tutkimusrahoituksen keskeisimmistä teema-alueista ja painopisteistä.”
Neuvosto siis suosittelee teema-alueita, joita hallitus viilaa vielä teema-alueiksi. Nopean yleiskäsityksen nykyhallinnon keventämisestä saa Paavo-Petri Ahosen kelpo esityksestä.
Valtioneuvosto saanee heinäkuusta alkaen noin 60 miljoonaa euroa omaa tutkimusviikkorahaa vuosittain. Absoluuttisesti se on vain noin kolme prosenttia Suomen lähes kahden miljardin euron tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta.
Samalla Pekka Himasen edustamien tutkimushankkeiden rahoitusmahdollisuudet hallitukselle lähes satakertaistuvat.
HS:n mukaan opetusministeri Krista Kiurun (sd) tavoitteena on, että julkisessa päätöksenteossa olisi tukena tutkittuun tietoon perustuvia vaihtoehtoja. Herää kysymys, eikö nykyhallituksen toiminta perustu tutkittuun tietoon. Vai eikö tuotettu tieto tue tarpeeksi hallitusohjelmaa?
Suomen ketteryyttä voisi hakea toisinkin. Jokainen suomalainen saisi äänestää tutkimusrahoitusta reilulla kymmenellä eurolla vuosittain. Alaikäisten osuus annettaisiin holhoajille.
Hankkeita varten perustettaisiin nettipalvelu ja tutkimusmarkkinapaikka, jossa tutkija(ryhmä)t esittäisivät ideoitaan helmikuun loppuun asti. Jokainen kiinnostunut saisi jakaa euronsa haluamiinsa tutkimuksiin.
Nettipalvelussa aktiiviset kansalaiset ja ryhmät voisivat masinoida suosimiaan hankkeita Kansalaisaloite.fi:n tapaan.
Riippumatta populaation koosta tai luonteesta noin 10 prosenttia jäsenistä on aktiivisia. Tämä on osoitettu muun muassa George Kingsley Zipfin voimalaissa ja Albert-László Barabásin mittakaavattoman verkoston ideassa.
Äänestämättömät varat jyvitettäisiin äänestettyihin tutkimuksiin niiden suosion perusteella. Rahoituspäätöksiä ei tarvitsisi odotella Akatemian tapaan yhdeksää kuukautta vaan tutkimushankkeet voisivat käynnistyä jo alkuvuodesta äänestyksen päätyttyä.
Kyllä, Oulun yliopiston korvavalo- ja kaivoonkatsomis-tutkimukset, joista esimerkiksi kollega Tiina Raevaara on blogannut. Keijujen tallentuminen älykännyn kameraan, ehdottomasti.
Pseudotieteiden suhteellinen osuus rahoituksessa jäisi nykysuosion tasolle. Voisi olettaa, että esimerkiksi Skepsis ry. huolehtisi kansanvalistuksesta tältä osin.
Joukkorahoituksella ja suomalaisten joukkoälyllä löydettäisiin aidosti uusia, ajankohtaisia ja merkittäviä tutkimusaiheita. Joukkorahoitus olisi paljon virkeämpi ja proaktiivisempi kuin yllä siteerattu päätösmalli.
Tavalliset islantilaiset osasivat säätää joukkoistamalla itselleen perustuslain. Suomalaiset kykenisivät kyllä ohjaamaan pienen osan tutkimusrahoituksesta järkeviin kohteisiin.
Se, mihin todellisuudessa nuo 60 miljoonaa kannattaisi laittaa, olisi esimerkiksi Japanin NISTEP:in kaltainen asiallinen tulevaisuuden ennakointi-instituutio.
Suomi puuttuu edelleen Opetushallituksen globaalista listasta. Tulevaisuuden sijaan Suomi terävöittää kilpailukykyään hankkimalla tutkittua tietoa hallitusohjelmista.