Ohjelmoitava internet tarjolla jokaiselle
Netti on ohjelmoijien valtakuntaa. Jos et osaa koodata, joudut tyytymään valmiisin palveluihin. Koodaajavelhot taas voivat temmeltää miten haluavat, alkaen uusien nettipalveluiden kehittämisestä.
Pientä tasa-arvoistumista on tapahtunut viime vuosina. Yhä useamman nettipalvelun API eli ohjelmointirajapinta on avautunut julkiseksi. Yksinkertaistettuna API tarkoittaa, että palvelulle voidaan lähettää kutsuja, saada sieltä dataa ohi varsinaisen selainkäyttöliittymän ja että palvelut voivat vaihdaa dataa keskenään.
Kun liittyy esimerkiksi LinkedIniin, niin API:n avulla se voi kysyä, saako käyttää käyttäjän Gmail-yhteystietoja. Jos antaa luvan, niin LinkedIn hakee osoitekirjan Googlelta ja alkaa omin päin lähettää LinkedIn-kutsuja käyttäjän kavereille.
Siinä missä robotit automatisoivat ihmistehtäviä, niin vihdoin tavallinen kuolevainen pääsee tutustumaan, mitä on olla ohjelmoija ja automatisoimaan nettiä.
Zapier ja IFTTT ovat esimerkkejä helppokäyttöisistä palveluista, joilla voi naittaa keskenään melkein mitä vaan mihin vaan, mikä on kytketty nettiin. Edellinen on keskittynyt erilaisiin netin hyötypalveluihin, kun taas jälkimmäisellä voi hyödyntää Googlen Androidin mahdollisuuksia.
API-automatisoinnin perusidea on, että jos jossain päin nettiä tapahtuu jotain, niin ihminen voi automatisoida jotain tapahtuvaksi muualla netissä.
Mehevin tapaus, josta olen kuullut, on askelmittarin kytkeminen jääkaappiin. Sen ovi ei aukea ennen kuin jääkaappi saa tiedon 10 000 päivittäisestä askelesta.
Erityisesti Zapierissa käytettävyys on viety modernille tasolle. Käyttäjä valitsee ensin haluamansa kaksi nettisovellusta ja sen, mitä hän haluaa niiden välillä tapahtuvan. Sitten valitaan tiedostot ja toiminnot, jotka laukaisevat automaation.
Esimerkiksi Otavan Opisto kerää ihmisten ideoita joukkoälyllä avoimesti jalostettavaksi. Kun ihminen lähettää idean sähköpostilla tai nettilomakkeella, niin se tallentuu automaattisesti Googlen taulukkosovellukseen, josta se tallentuu myös Trelloon.
Taulukossa ideat ovat siististi aikajärjestyksessä ja niitä voi lajitella monin tavoin. Trellossa taas data esitetään muistilappujen tapaisina kortteina, joita voi kommentoida ja siirtää käsittelyssä eri vaiheisiin yhteisideointina.
Perinteisesti sähköpostiviesti olisi pitänyt syöttää käsin erikseen molempiin. Automatisoinnilla säästyy tolkuton määrä työtunteja johonkin järkevään.
Kotikäyttäjän kannalta esimerkiksi Instagram-kuva voi siirtyä automaattisesti myös Facebookiin, tai Facebookin profiilikuva tai -teksti päivittyä myös Twitteriin. Kun julkaisee kuvan sosiaalisessa mediassa, sen saa varmuuskopioitumaan esimerkiksi Dropboxiin.
Automatisointi ei tietenkään ratkaise kaikkea, mutta säästää runsaasti aikaa rutiinitoiminnoissa. Ehkä oleellisempaa on, että automatisoinnin kautta ihminen alkaa hahmottaa hieman paremmin netin nykylogiikkaa.
Ohjelmointi on tervetulleesti otettu osaksi opetussuunnitelman uudistusta 2016. Kaikkien ei suinkaan tarvitse oppia ohjelmoimaan, perusymmärrys toimintaperiaatteista riittää.
Jos yksistään useimmilla julkishallinnon työntekijöillä olisi jonkinlainen tarttumapinta ohjelmoinnin ideaan, niin vuosittain kohdentuisi kymmeniä miljoonia euroja enemmän verorahoja johonkin mielekkääseen. Esimerkiksi Jyrki J. J. Kasvi on listannut muutaman tapauksen kuluneilta vuosilta.
Valtion tarkastusvirasto julkaisee vuosittain murheellisia havaintoja, kuten HS uutisoi 24.12.2009.
Liike-elämästä ei löydy välttämättä parempaa osaamista kuin julkishallinnosta, mutta siellä hankintaprojekteihin poltettavat rahat järjestetään itse. Ohjelmoitavaan internetiin kannattaa tutustua niin oman ajankäytön kuin organisaation kassavirrankin käytön vuoksi.